23.9 Turvallinen leikkiympäristö lapselle

Tehtävänämme oli käydä katsomassa ja tutkimassa lasten leikkikenttäaluetta sekä pohtia sen turvallisuutta.

Turvallisen leikkiympäristön tavoitteena on tukea lapsen kasvamista ja kehitystä sekä tarjota virikkeitä ja tekemistä. Leikkiympäristön tulee olla turvallinen; siellä ei saa olla mitään vaaratilanteita aiheuttavia esineitä, joissa lapsi voi satuttaa itsensä. Lapsen kehitystä tukeva ympäristö on tunneilmaisultaan kannustava ja hyväksyvä. Leikki-ikäisen lapsen yleisimmät toimintaympäristöt ovat kodin lisäksi päiväkoti tai lastentarha pihoineen, sisätiloineen ja leikkikenttineen. 
Turvallisen psyykkisen ympäristön tavoitteena on luoda mahdollisimman turvallinen tunne lapselle. Siihen vaikuttavat päivärytmit sekä suhteet muihin ihmisiin (vanhemmat, päivähoitopaikan työntekijät ja muut lapset).
Leikkivä lapsi on kiinnostunut tutkimaan ympäristöään aisteillaan. Ympäristöä tulisi myös muokata lapsen kasvun ja kehityksen mukaisesti. Aikuisen tulee olla läsnä. 
Ennen kouluikää lapsen karkeamotoristen perustaitojen (käveleminen, juokseminen, hyppiminen, istuminen, potkaiseminen) tulisi olla kehittyneitä. Hyvä ja turvallinen leikkiympäristö tukee näitä taitoja ja antaa lapsen käyttää niitä.

Kävin katsomassa erästä leikkikenttää, joka oli jo tältä päivältä tyhjentynyt lasten leikeiltä, joten sain tutkia pihaa rauhassa. Kuvasin myös muutamia leikkivälineistä joita pihalla oli. 

Pihalta löytyi keinu. Sellainen, joka on varmasti lasten päiväkodeissa kaikkein yleisempiä ja suosituimpia leikkivälineitä. Siihen tietysti sisältyy myös turvallisuusriskinsä- keinussa kiikkuminen ja vauhdin antaminen kaverille varmasti tarjoaa kovat kyydit, mutta mikäli kaveri sattuisikin keinun kyydistä putoamaan maahan, voisi tömähdys olla kivulias. Onneksi maassa on  asfalttia pehmeämpi vaihtoehto eli hiekkaa! Tällöin kaatuminenkaan ei satu niin pahasti.

Eräs toinen leikkiväline josta varmati löytyvät omat vaaransa leikkimisessä, on kiipeilyteline. Siinä on toki lapsista hauskaa kiivetä korkealle, mutta mahdollista on että jollain lipeää ote ja putoaa. Onneksi teline ei ole kovin korkea. 



Liukumäki tuo monille lapsille hauskaa tekemistä, mutta aivan pieniä lapsia (1-3-vuotiaita) en antaisi laskea siinä yksin kovin kauaa. Jos esimerkiksi lapsi on juuri laskemassa alas mäkeä, olisi jonkun aikuisen varmistettava ettei laskun alapäässä ole ketään edessä, muuten sattuisi törmäys.


Jousitetuissa hevosissa istuminen antaa kovaa kyytiä pienille, varsinkin 2-4 vuotiaat varmasti voivat nauttia niissä istumisesta. Jousien kanssa on silti oltava varovainen; lapsi säikähtäisikin kovasti jos sormet jäisivät jousien väliin.


Pihassa on myös suuri hiekkalaatikko sekä keinulauta. Pienet lapset ovat kokeilunhaluisia, joten ei olisi mikään ihme, jos hiekkaa päättäisi joku lapsi tutkia maistamalla. Keinulauta ei matalan kokonsa ansiosta ole vaarallinen paikka satuttaa itseään.
Näiden välineiden lisäksi aidatulla piha-alueella on myös pieni varastorakennus, jossa ilmeisesti säilytetään jotain pienempiä esineitä talvien ajan.

Esineet tuovat lapsille ajankulua ja tekemistä, mutta varsinaista pohdittavaa aivotyötä niistä ei mielestäni koidu. Leikkivät lapset pääsevät kehittämään hienomotorisia taitojaan käyttämällä käsiään ja leikkimällä pienemmillä leikkikaluilla, mutta enimmäkseen tässä ympäristössä pääsevät kehittymään karkeamotoriset taidot, sillä esimerkiksi keinussa istuminen ja kiipeileminen telineessä vahvistaa lihastoimintoja.

Leikkipaikka on siisti, sieltä ei löydy mitään teräviä esineitä. Leikkivälineet ovat hyväkuntoisen näköisiä eikä rakenteissa näy törröttäviä nauloja tai ruuveja. Kaiteita on liukumäessä.

Itse pitäisin leikkipaikkaa n. 3-6 vuotiaille lapsille sopivana, sillä juuri kävelemään oppineille välineet tuottaisivat liikaa haastetta ja kiipeilyä. Lapsi, joka hallitsee jo perusmotoriikan taidot ja on jo kasvanut hieman pituuttakin, pääsee liikkumaan itse ja saa eniten irti näistä välineistä. Korjauksia en esineisiin tekisi, sillä ne näyttivät olevan kunnossa. Roskiakaan ei lojunut maassa. Ihmettelin kyllä hieman tuota autonrengaspinoa kiipeilytelineen alla, sillä mielestäni se voi aiheuttaa vain niihin kompastumista....

Tämä leikkipiha voisi sopia hyvin 10-15 lapsen ryhmälle, sillä huolimatta sen tilavuudesta esineille ei ehtisi tai pääsisi jokainen halukas leikkimään liian suuressa ryhmässä. Valvojia olisi toki hyvä olla paikalla selvittämässä mahdollisia riitatilanteita ja kiusaamista tai ettei kukaan jää yksin mököttämään.

16.9. Lapsen havainnoiminen

16.9. Kenttätehtävä - Lapsen havainnoiminen

Suoritin tänään etukäteen huomiseksi tarkoitetun kenttäpäivätyön, jossa tehtävämme oli tarkkailla ja havainnoida alle kouluikäistä lasta. 
Kirjoitin  nyt myös tänne opiskelijablogiini, miltä tehtävä vaikutti, millaisessa tilanteessa sitä tein - ja ennenkaikkea, mitä tällaisesta päivästä jäi. Aluksi hivenen epäröimäni työ osoittautuikin ihan mukavaksi ja mielenkiintoiseksi kokemukseksi.


Kun saavun perheen luo, jonka 3- vuotiasta lasta olin saanut luvan tarkkailla tehtävääni, osoittautuu talo juuri sellaiseksi, jossa voi hyvin kuvitella alle kouluikäisen lapsen asuvan. Leikkikaluja, kuten legopalikoita ja vaatteita oli huoneiden lattialla ja lapsi itse istuikin paraikaa rakentamassa niistä korkeaa tornia. Katselin jonkin aikaa lapsen leikkimistä ja vanhemmat juttelivat kertoen samalla kävelynopettelusta ja kuivaksi oppimisesta, sekä siitä, millainen lapsi yleensä käyttäytymiseltään on.
Voin aivan ensimmäiseksi todeta, että lapsi oli vilkkaampi ja uteliaampi, kuin olisin uskonut! Koska itselläni ei suurta kokemusvarastoa ole pienten lasten kanssa toimimisesta, olin yllättynyt, kuinka rohkeasti ja avoimesti lapsi tuli minuunkin tutustumaan. 
Lapsi oli vilkas, iloinen ja aktiivinen, mutta ei vaikuttanut kuitenkaan ylivilkkaalta ja osasi myös rauhoittua välillä hetkeksi. Lapsi on vanhempien kertoman mukaan ottanut ensimmäisiä askeleitaan 10 kuukauden ikäisenä, ja kävelemään opetteleminen oli selkeästi lähtenyt hyvin liikkeelle. Havainnoidessani lapsi käveli todella hienosti, otti jopa juoksuaskelia ja kompastuikin kerran, mutta nousi todella nopeasti ja terhakkaasti takaisin jaloilleen.
Lapsi oli opetellut käymään vessassa ja hoitamaan jopa vetämisenkin tämän kesän aikana, vaikka tietysti apua voidaan silloin tällöin kaivata.
Lapsi on todella kokeilunhaluinen, ja esimerkiksi ulkovaatteiden pukemisessa torjui avunannon ja halusi hoitaa homman itse. Tämä napero myös nautti huomion keskipisteenä olemisesta ja esitteli mielellään oppimiaan tanssitaitoja! Samanlaista oli rumpusetin paukutuksen kanssa. 
Hän myös reagoi hyvin nimensä kutsumiseen ja pyyhälsi nopeasti toisesta huoneesta takaisin kutsuttaessa.
Lapsi ei vielä osaa lukea tai kirjoittaa, mutta eihän tämä tietystikään estänyt kynän pysymistä kädessä. Hän koki mielenkiintoisenä haasteena oman nimensä kirjoittamisen ja koettikin opetella sen minulta matkimalla.
Sain havainnoimisen aikana kuunnella lapselta innokasta, vaikka hieman epäselvää puhetta. Lapsi osasi lausua ymmärrettävästi esineiden ja henkilöidenkin nimiä ja esitteli minulle innostuneena omaa huonettaan.

Uhmakkuuttakin tältä lapselta löytyi - hän lausui napakasti "EI" jos esimerkiksi pukeminen tai nukkumaan meneminen ei ollut hänen mieleensä. Varsinaisia raivokohtauksia hän ei kuulemma ole kovin paljoa järjestänyt. 3 -vuotias lapsi on sen verran nuori, että häntä ei esimerkiksi päivähoidossa ollessaan kannata jättää paljoa yksin. Pahemmasta tutustuminen-kokeilu-suuhun paneminen- vaiheesta hän on päässyt kuitenkin jo ohitse. Muiden lasten kanssa hän tulee toimeen, varsinkin tuttujen. Temperamentiltaan havainnoimani lapsi vaikuttaisi ensinäkemältä olevan helppo.

Hienomotorisia taitoja hän jo jonkin verran hallitsikin, tähän kuuluivat mm. palapelien rakentaminen, kynän käyttäminen, palikat ja kirjan sivujen käänteleminen. 
Karkeamotorisiakin taitoja oli hallussa; kolmipyöräisellä ajo tuli todistetuksi, samoin tasajalkahypyt, pallon heitto, juokseminen ja itse istuminen.

Päässäni pyöri paljon ajatuksia kun jätin tämän havainnointipaikan taakseni. Olin tosiaankin yllättynyt siitä, miten ulospäinsuuntautunut kohtaamani vilkas vipeltäjä oli. Ja mielenkiintoista oli seurata tuota lapsen päättäväisyyttä kun kaikkea pitäisi pystyä yrittämään itse. Pienet lapset ovat todellakin rehellisiä ja suorasanaisia, sen sain myös huomata tänään. Tehtävän suorittaminen oli mielenkiintoinen ja samalla mukavaa harjoittelua tulevaan marraskuiseen työharjoitteluumme, vaikka tässä ei oltukaan vielä virallisen valvojan roolissa. 
Vaihtelua on  tämäkin penkkiopiskeluun!