Kirjoitelma kirjaamisesta

Kirjaaminen on yksi hoidon- ja huolenpidon ammattinimikehenkilön keskeisimpiä työtoimia. Sitä toteutetaan vanhainkodeissa, palvelutaloissa, sairaaloissa ja kotihoidossa. Potilasasiakirjojen oikea kirjaaminen on sekä potilaan että häntä hoitavien terveydenhuollon ammattinimikkeellä suojattujen henkilöiden oikeusturvan kannalta tärkeä todiste, jos hoitoa joudutaan selvittelemään myöhemmin. Kirjaaminen kannattaa siksi tehdä virheettömästi, laajasti ja huolellisesti.

Kirjaamista ei koskaan tulisi jättää viime tippaan tai vähätellä sen osuutta hoitotyössä, vaikka se ei lokeroidukaan päivittäisten huolenpitorutiinien kanssa samalla tavalla. Pääosinhan sitä toteutetaan istumalla takapuoli tuolilla ja naama tietokoneen ruudun äärellä.

Miksi pitää kirjata? Kirjaaminen on ennen kaikkea tarkoitettu tukemaan potilaan hyvää hoitoa. Potilasasiakirjat ovat yksilöllisiä, ja niissä pyritään aina huomioimaan eri potilaiden erityiset muistettavat huomiot.

Potilaskertomus on aikajärjestyksessä etenevä ja jatkuva tietojärjestelmä. Sen tulee olla myös alkuperäinen ja aina ajankohtainen.

Omaa pohdintaa kirjaamisesta

Ei varmastikaan ole kenenkään uuden työntekijän tai viikonloppu duuniin sijaiseksi tulleen mielestä kovinkaan mukavaa tutustua hoidettaviin asukkaisiin lukemalla pelkästään pari vuotta vanhoja kertomuksia. ”Kukas onkaan tällainen Maija? Täytyypä tutustua potilaskansioon. Jaa, hänen henkilökertomuksensa päivitetty... -viime vuoden puolella??” Näin vanhoihin henkilötietoihin en ole sentään itse törmännyt, mutta kokemusta on tullut jonkin verran jo sellaisista että päivitystä olisi kyllä jo joku raportti kaivannut. Esimerkkinä henkilökartoitus iäkkäästä asukkaasta, joka raporttien mukaan osaa ja pystyy kävelemään, mutta ollessani töissä on vuodepotilaana eikä ole kyennyt liikkumaan omatoimisesti aikoihin.

Koen itse kirjaamisen hyödyllisenä, ja toivon että sen merkitys ei vähenisi missään suhteessa tulevaisuudessakaan. Kirjaamiseen tulee jokaisen panostaa tarpeeksi.

Kirjaaminen on hyödyllistä myös sijaisille, sillä siitä pitäisi näkyä jokaisen potilaan viimeisten päivien mahdolliset muutokset terveydentilassa ja kunnossa. Varsinkin silloin, jos jonkun potilaan terveydentila on yllättäen romahtanut ja häntä seurataan entistä useammin ja tarkemmin.

Kirjaamisraportista pitäisi usein myös selvitä asioita, joista ei ole vaikkapa suullisen raportin aikana ollut puhetta. Niin isoja kuin pieniäkin seikkoja. Jokaisen tulee myös osaltaan huolehtia, että tieto liikkuu ja kulkee eteenpäin.

Kotihoidosta en ole saanut vielä työkokemusta, joten käytän pohdinnassani vain nettilähteitä. THL:n sivustolta löytämäni kootun yhteenvedon mukaan IKI-hankkeeseen (Ikäihmisen kotihoidon toimintamalli) kuuluvilla paikkakunnilla kuuluu kirjaamisen olla päivittäistä. Jokainen käynti kirjataan ja tilastoidaan. Hoitajilla on tunnukset, joilla kirjautua. Apuna käytetään sähköisiä tabletteja. Näinhän se olisi hyvä, jos onnistuisikin päivittäisenä. Vaan ikävä kyllä kotihoidon kirjaamista tapahtuu Suomessa harvemminkin, viikottain. Poikkeustapauksissa useammin mikäli tapahtuu jotain yllättäviä muutoksia.

Varmasti todella monilta löytyy sekä hyvää että huonoa kokemusta kirjaamisesta, mutta on muistettava, että jokaisessa paikassa on aivan omanlaisensa kuviot, ja kirjaamisen ohjeistus saattaa vaihdella paljonkin. Oma mielipiteeni on, että kirjaamista tulisi toteuttaa kaikille päivittäin. Kirjaamiseen tulee yrittää varata aikaa, vaikka tämä tuntuukin monien mielestä kiireisessä työssä vaikealta.

Opiskelija kirjaamisen työssä

Valviran sivulla ohjeistuksessa kerrotaan, että kirjatessa tulee ilmoittaa myös opiskelijan asema. Laillistetun terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä toimiva opiskelija ilmoittaa kirjaamisessaan esimerkiksi lisäyksenä olevansa lähihoitajaopiskelija. Näin itse olen toiminut kirjaamistehtävissä. Kirjaamiset voivat vaatia joissain paikoissa myös esimiehen tai ohjaajan kuitata ja hyväksyä.

KIRJOITELMA TEHTY VALVIRAN OHJEISTUSTA POTILASASIAKIRJOISTA HYÖDYNTÄEN. LISÄKSI HOITO-JA HUOLENPITO-KIRJAA.

Infuusionesteen letkutus

INFUUSIONESTEEN LETKUTUS

Perifeerisen laskimon kanylointi = suoniyhteyden avaaminen

Infuusionestepussi

- Suonensisäisessä nestehoidossa infuusionestettä annetaan potilaalle laskimokanyylin kautta

- Suoniyhteyden avaamisella saadaan matalapaineiselle potilaalle verenkiertoa parannettua nesteytyksen avulla. Suonensisäisesti voidaan myös lääkitä vakavasti sairaita. Vaihtoehtoina suun (per os) ja peräsuolen (per rectum) kautta lääkittynä, suonensisäinen lääkitys on nopeampaa.

- Ihmisen verisuonet jaetaan laskimoihin, valtimoihin ja hiussuoniin.

- Lähihoitajan tehtävänä on usein avustaa tippaletkun laittamisessa. Tippaletkua käytetään potilaalla nesteyttämisessä; suurin osa sairaalapotilaista tarvitsee ääreislaskimokanyylin jossain hoitonsa vaiheessa.

- Ääreislaskimokanyylin kautta potilas saa neste-ja lääkehoitoa, verivalmisteita ja parenteraalisia ravitsemusliuskoja.

- Sosiaali-ja terveysministeriön suosituksen mukaan lääkehoitoon koulutetulla laillistetulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä edellytetään olevan valmiuksia suonensisäiseen neste-ja lääkehoitoon.

- Perifeerisen laskimon kanylointi kuuluu ensisijaisesti lääkärin tehtäviin, mutta toteutuksesta vastaa laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö, kuten sairaanhoitaja. 

- Kuuluu siis sairaanhoitajan perustaitoihin. Kanyloinnin oppii vain ja ainoastaan harjoittelemalla; tarvitaan useita toistokertoja.

- Lainsäädännön mukaan lääkäri vastaa lääkkeen määräämisestä. Laillistetut terveydenhuollon ammattihenkilöt puolestaan vastaavat suonensisäisen lääkehoidon toteuttamisesta (lääkärin määräyksiä noudattaen). 

- Lääkitseminen suonensisäisesti on osa turvallista lääkehoitoa.

NESTEHOITO

⦁ ylläpidetään elimistön nestetilalla normaalit arvot ja tilavuus

⦁ turvataan hapenkuljetus soluille

⦁ ylläpidetään solujen aineenvaihduntaa

⦁ korjataan syntyneitä vaurioita ja menetyksiä

Erilaisia neuloja

ASEPTIIKASTA

- Koulutettu  henkilöstö

- Asianmukaiset välineet

- Tarkoituksena työskennellä siten, että muistetaan oikeanlainen käsihygienia, oikeat suojaimet ja turvallinen työskentely, jotta vältytään esimerkiksi pistovahingoilta.

- Aseptisen työjärjestyksen muistaminen on erittäin tärkeää!

- Suurin osa infektioita aiheuttavista mikrobeista on peräisin potilaan  ihosta tai henkilökunnan käsistä.

- Laskimokanyylia laitettaessa syntyy helposti infektioriskejä, kun bakteerit ja mikrobit pääsevät  kudoksiin ja verenkiertoon.

- verisuonikanyyli muodostaa mikrobeille suoran yhteyden potilaan verenkiertoon.

- Puhdistuslapuilla on tärkeää puhdistaa punktiokohta huolella ennen suonen punktioimista. Pyyhkäisy kosteilla lapuilla kerran yhteen suuntaan riittää.

- Pistotapaturmalle altistumisen riski neuloja, ampulleja ja kanyyleja käsiteltäessä. 

- estetään: 

* suunniteltu, rauhallinen työskentely, ei hosumista ja esineiden kanssa häsläämistä.

* käytetään turvaneuloja ja -kanyyleja.

* ohjeiden selkeää noudattamista

* ei hylsytetä!

* jätteiden oikeaa käsittelyä & lajittelua

- Tätä ennen kädet tulee desifioida hyvin, ja puetaan tehdaspuhtaat suojakäsineet. Käyttöpäivämäärät ja steriiliys on muistettava tarkistaa!

- Liittimien, esim. korkkien ja kolmitiehanojen sisäpintoihin ei saa koskea ollenkaan (steriiliyden on säilyttävä).

- Laskimokanyylin paikkaa vaihdetaan  2 tai 4 vuorokauden välein tai tarpeen vaatiessa. Tällä myös ehkäistään infektioita.

MITÄ TARVITAAN

⦁ avaamattomat, ehjät ja käyttämättömät pakkaukset (joilla myös päiväykset voimassa)

⦁ käsien desifiointiaine

⦁ tehdaspuhtaat käsineet

⦁ puhdistuslappuja pistokohdan puhdistamiseen

⦁ kiristysside

⦁ infuusioletkusto

⦁ kolmitiehana

⦁ tarkoituksenmukainen laskimokanyyli

⦁ steriili kiinnityssidos

⦁ ruiskuja (keittosuolaliuosta tai tarvittavia lääke-/nesteinfuusioita valmiina)

⦁ astia särmäjätteelle

POTILAAN OHJAAMINEN & TOIMENPITEEN SUORITTAMISEN VAIHEISTA LYHYESTI

⦁ Desifiointiainetta hierotaan sormenpäitä ja peukaloita myöten.

⦁ Pyyhkäisy pistokohtaan puhdistuslapuilla.

⦁ Oikealla käsihygienialla voidaan estää mikrobien siirtyminen käsien välityksellä potilaasta toiseen, hoitajista potilaaseen ja ympäristöstä potilaaseen tai hoitajiin.

⦁ Ennen kuin aloitetaan kanylointi, kerrotaan potilaalle mitä aiotaan tehdä. Potilasta tulee hoitaa yhteismmärryksessä hänen kanssaan. 

⦁ Potilasta voidaan esimerkiksi neuvoa välttämään turhaa koskettelua infuusioletkuihin. Hänelle voidaan myös varoittaa, että tämä tulee pikkuisen koskemaan....

⦁ Letkusto pois suojapussista ja avataan letkut selviksi. Letkustoon kiinnitetään kolmitiehana. Infuusiopussista avataan portti, jonka läpi infuusioletkuston piikki työnnetään kiinni.

⦁ Kammioon pumpataan nestettä. On huolehdittava, ettei letkustoon kulkeutuisi ilmakuplia.

⦁ Staasi kiinnitetään käsivarteen, tarpeeksi etäälle kanylointikohdasta, jotta laskimot pääsevät kunnolla täyttymään.

⦁ Suositeltava paikka kanyylille on kämmenselkä.

⦁ Neula pistetään laskimoon ihon läpi 25-45 asteen kulmassa ja se viedään niin pitkälle, kunnes kanyylin päässä olevassa "kammiossa" alkaa näkyä verta. Neulaa viedään eteenpäin vielä pari milliä, suoristetaan, pistokulmaa, vedetään taaksepäin ja viedään muovikanyylia laskimoon kanyylin kantaan asti. Kannattaa etsiä sellainen suoni, joka on mahdollisimman pitkä ja suora, sillä sellaiseen on kaikkein helpointa pistää. Kun toisella kädellä kanyylia tuodaan suonta kohti, toinen käsi pitää suonta "paikallaan, ettei se pääse luiskahtamaan pois".

⦁ Ennen kuin neula poistetaan kanyylista, ihoa painetaan kanyylin pään kohdalta, jotta veri ei ulosvirtaa kanyylista. 

⦁ Pistokohdan suojana on tiivis sidos, joka varmistetaan että se kestää hyvin.

⦁ Välimättömästi kun neula poistetaan se heitetään särmäjäteastiaan.

⦁ Perifeeriseen laskimoon annettavaan neste-ja lääkehoitoon liittyviä komplikaatioita ovat mm. kipu, verenvuoto, paikallinen infektio, laskimotukkotulehdus, ilmaembolia ja kanyylin tukkeutuminen. 

⦁ Tärkeää infuusioletkustoa ja laskimokanyylia käsitellessä on, että niihin kosketaan VAIN TARVITTAESSA.  

⦁ Kanyylin kantaan laitetaan steriili korkki. Laskimokanyyli kiinnitetään huolellisesti kiinnityssiteellä ja teipeillä, jotta se pysyy hyvin. Steriiliä korkkia laitettaessa kolmitiehanaan on oltava huolellinen, ettei koske hanan tai korkin päähän.

⦁ Kanyylin asettamis- ja poistamisajankohta sekä mahdolliset huomiot kirjataan hoitosuunnitelmaan. 

⦁ Kanyyli huuhdellaan ennen ja jälkeen lääkkeen antamisen yhteensopivalla infuusionesteellä.

⦁ Jätteet huolehditaan roskikseen.

⦁ Jälkeenpäin kanyylin kiinnityspaikkaa arvioidaan ja hoidetaan päivittäin, jotta mahdolliset alkavat infektiot havaitaan ajoissa ja estetään leviäminen. 

⦁ Laskimokanyylin paikkaa vaihdellaan. Tarralla merkataan päivämäärä infuusioletkuihin aina vaihdon yhteydessä.

Tulipahan pureuduttua lopulta tähänkin aiheeseen. Lähteinä:
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/87092/opas%202015.pdf?sequence=1

http://koulutus.pkssk.fi:8081/Koulutus%5CHoitoty%C3%B6n%20Taitopajat%5CPotilaan%20nestehoito1.pdf

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/97540/Perifeerisen%20laskimon%20kanylointi%20-%20opinnaytetyo.pdf?sequence=1

http://www.ppshp.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/npp/embeds/31123_Verisuonikanyylien_kasittely_nettiversio.pdf

Pohdiskelua omahoitajuudesta

Omahoitajuuden määritelmä & periaatteita...
- Omahoitajan tärkein tehtävä opetella tuntemaan ihminen sairauden takaa
- Luottamus
- Ei liukuhihnatyötä, kuunnellaan asukkaan tarpeita & toiveita
- Ihmislähtöistä työtä -> asukkaan tietoisen ja tavoitteellisen elämänsuunnittelun tärkeys

- Omahoitaja varmistaa tuen antamisen asukkaalle, hoivan ja elämän jatkuvuuden
- Ymmärtää miten ihminen kokee oman terveytensä ja sairautensa
- Ymmärtää asukkaan persoonallisuutta, nykyistä terveydentilaa, psykososiaalista ympäristöä ja henkisiä asioita.

Omahoitajan tehtäviä...
- Omahoitaja perehtyy asukkaan elämäntarinaan, elämänlaatuun, toiveisiin, tarpeisiin, mieltymyksiin ja inhoamiin arvoihin
- Laatii hoito & palvelusuunnitelman
- Raportoi muita hoitajia asukkaalle tehdyistä suunnitelmista (huolehtii toteutumisen asukkaan arjessa)
- Kerää ja havainnoi tietoa miten kohdata asukas kun ymmärrystä tai sanoja ei enään ole
- Kiinteä yhteistyö asukkaan omaisen kanssa
- Huolehtii asukkaalle instanssin joka hoitaa asukkaan asioita jos omaisia ei ole
- Työvuorossa kantaa vastuun omasta asukkaasta

Edellytykset työyhteisöltä..
- Jokainen työntekijä on tutustunut asukkaan hoitosuunnitelmaan
- Yhteisten pelisääntöjen noudattamista (kommunikointi, sovitut käytännöt kaikkien tietoon, sitoutuminen yhteisesti sovittuihin asioihin, luottamus työkaverin ammattitaitoon)
- Henkilökunnan keskeiset kemiat heijastuvat työhön (huono työilmapiiri vaikuttaa työn laatuun)

Miten omahoitajuus muuttaa asukkaan elämää..
- Turvan tunne
- Hoito on yksilöllistä
- Omahoitaja tietää asukkaan kiinnostuksen kohteet (virikkeet)

Omahoitajuuden haasteet...
- Omaisten kohtaaminen
- Omahoitajan lomat (kuka hoitaa asukkaan asiat, nimetään toinen omahoitaja)
- Yhtenäinen hoitolinjaus (jokainen hoitaja tekee niin kuin on sovittu)
Avoin keskustelu vähentää haasteita ! Henkilökunnan yhteiset palaverit. 

Kehitysideoita..
- Aito kiinnostus omahoitajuuteen (enemmän vapautta oman asukkaan päivien suunnitteluun)
- Sopiva määrä omia asukkaita hoitajaa kohti
- Avoimuus työyhteisön kesken


Pohdintaa artikkelin pohjalta..
- Hoitaja astuu asukkaan saappaisiin ja oppii ymmärtämään hänen toiveita sekä tarpeita
- Haastattelee asukkaan sekä läheiset. Tutustuu asukkaan elämäntarinaan.
- Kunnioitetaan jokaisen päivärytmiä (ei mennä kellon mukaan, jokainen seiskalta ylös)
- Oma virikeohjaaja
- Tuntee tulevansa kuulluksi
- Kuunnellaan sekä toteutetaan asukkaan toiveita päivästä (ruokailu, vaatetus, hiusten laitto)
- Otetaan huomioon asukkaan voimavarat
- Osallistuminen ulkopuolisiin tapahtumiin (tori, kaupat, konsertit)

Meidän oma vanhuus ?
- Lähteä saappaat jalassa
- Ei hoitoa kellon mukaan
- Ei pitkitetä kuolemaa
- Tuntee että hoitaja on ihminen
- Tulee kuulluksi & toiveet huomioidaan
- Ei ylilääkitsemistä


Mietiskelijät: Aino, Pilvi, Jonna & Tuija

RAVITSEMUSHOITO ti 6.9.2016

OMAN ASIAKKAAN RAVITSEMUSTILA JA RUOKATOTTUMUKSET
Nasipuolinen asiakkaani on 91-vuotias, ja asuu kotonaan. Hän pystyy laittamaan ruokansa itse, kunhan hänelle tuodaan kaupasta aineksia. Hän herää aamulla noin klo 10 aamulla ja laittaa itselleen aamupalaa. 
Lounas on yleensä keittoa, perunoita lihakastikkeineen tai lasagnea. Ateriaa täydennetään leivällä ja juomalla. Ruokajuomana hän nauttii usein piimää. Jälkiruokaakin saattaa olla silloin tällöin, varsinkin marjastusaikana puolukoista saa tehtyä kiisseleitä. Myös marjapiirakoita nautiskellaan joskus.
Lounasta seuraa iltapäiväkahvi ja siinä samalla jotain suuhunpantavaa. Päivällinen on samanlainen kuin lounas; kunnollinen kotitekoinen ateria. Asiakas osaa myös leipoa, ja hän leipoo silloin tällöin pullia, mutta saa niitä välillä myös lapsiltaan a muilta sukulaisilta. 
Iltapalana saattaa olla jotain kevyttä, kuten jugurttia tai marjoja. 
Hänen päivänsä siis kattaa aamupalan, lounaan, välipalan kahveineen ja illallisen. 4-5 kertaa päivässä.
Kuituja hän saa 
- viljavalmisteista; mm. aamupalalla kaurapuuroa, leseistä, myslistä, makaronista ja riisistä
- leipää. tummasta leivästä saa enemmän kuin vaaleasta.
- kasviksista
- marjoja: viinirypäleet, mustikat, viinimarjat, omenat
- pähkinät
Sokeria ei käytä kovinkaan paljoa, hieman marjojen kanssa makua tuomaan. Kahvissa ei käytä, eikä nautiskele yleensä mitään makeisia tai sokerisia herkkujakaan.
Asiakas käyttää ruokasuolaa, mutta maltillisesti nautittuna. Hieman mausteena liharuokien kanssa, mutta ei tolkuttomasti.
Hänellä ei ole erityisruokavaliota, allergioita tai mitään sellaisia ruoka-aineita, joita ei voisi syödä. Lyhyesti sanottuna hän syö melko terveellisesti, ja kykenee arvioimaan omaa ruuantarvettaan. Leipominenkin onnistuu hyvin, vaikka monimutkaisemmat ja pitemmät  reseptit ovatkin nyt jääneet sen myötä, kun käveleminen on käynyt iän myötä vaikeammaksi ja väsyy nopeammin.
On hyvä, että hän pystyy arvioimaan omaa nälkäänsä ja huolehtimaan syömisestään. Hänen lautasmallinsa vaikuttaa hyvältä, sillä siinä on kaikista kolmesta lohkosta aina jotain. Näin iäkkäällä ihmisellä olisi tietysti hyvä, jos hän söisi vieläkin enemmän kasviksia ja vihanneksia, sillä ne ovat oiva keino ehkäistä sydän-ja verisuonisairauksia sekä pitävät suoliston toimintaa kunnossa. Maitovalmisteita voisi myös lisätä hieman D-vitamiinin ja kalsiumin saamiseksi, johtuen siitä että vanhoilla ihmisillä luut ovat heikentyneempiä.

RAVITSEMUSHOITO
1. Ravitsemustilaa arvioidaan mm. painonseurannalla, tämä on iäkkäillä ihmisillä tärkeää. Myös voidaan arvioida hänen ruokailuaan ja energiansaantia. Kyselemällä ihminen voi kertoa omasta ruokatottuuksistaan, jos hän kykenee siihen. MNA-testi on hyvä yli 65-vuotiaiden henkilöiden ravitsemustilan arviointiin kehitetty testi, joka jakaa ikääntyneet kolmeen ryhmään: virheravitsemuksesta kärsiviin, virheravitsemuksen riskissä oleviin ja niihin, joilla on hyvä ravitsemustila. 
 Säännöllinen punnitseminen on kuitenkin helpoin ja yksinkertaisin tapa.
2. Tehostettua ravitsemushoitoa käytetään sellaisille ihmisille, joilla on huono ruokahalu ja jotka eivät pysty syömään niin paljoa kuin tarvitsisivat. Ravitsemushoidolla on tarkoituksena estää sairaudesta tai hoidosta aiheutuvia liitännäissairauksien syntymistä. Jos ravitsemustila pääsee heikentymään, ihmisen vastustuskyky alenee ja hän on riskialttiimpi tulehduksille 
Tehostettua ruokavaliota toteutetaan antamalla pienia annoskokoja useammin, sisältäen runsaammin energiaa ja proteiineja. Ruokahalua voidaan kokeilla kasvattaa mm. ulkoilemalla. On hyvä huolehtia ruokailutoiveista, puremis-ja nielemiskyvystä, sillä ne ovat yksilöllisiä. Täydennysravintovalmisteilla on mahdollista saada tehokkaasti lisää energiaa ja proteiineja.
3. Lähihoitajalle kuuluu vajaaravitsemuksien riskien seulonta ja ravinnontarpeiden arvioiminen, toiveiden ja erityisruokavalioiden huomioon ottaminen, ruokien jakaminen ja annosteleminen, painon seuranta (yleensä 1-2x kuukaudessa), ravitsemusohjaus; vajaaravitsemuksen ja ylipainon huomioiminen sekä tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan.
4. Omien kokemuksieni mukaan ravinto-aikoja on pyritty toteuttamaan sopivilla aikaväleillä, noin 3-4 tunnin välein. Kokemukset ovat peräisin vanhaikotien työjaksoilta. Päivän ruokailuihin on sisältynyt aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja myös pieni iltapala.
5. Ravitsemushoidossa on tärkeää, että koko henkilökunta sitoutuu turvaamaan potilaan ravitsemuksen. Ravitsemushoidon ansiosta sairauksista toipuminen voi nopeutua ja hoitoaika lyhentyä. Ravitsemusohjauksen tehtävä on tukea asiakkaan kykyä ottaa vastuuta terveydestä ja hyvinvoinnista sekä sairauksien hoidosta. Potilaan elämäntilanne kartoitetaan, otetaan ruokatottumukset ja toiveet huomioon. Ohjaajan täytyy olla hyvin perehtynyt ravitsemushoitoon, eri sairauksiin ja niiden hoitoon sekä hyvät vuorovaikutus-ja ohjaustaidot. Ravitsemusohjaukseen vaaditaan paljon aikaa, se ei tapahdu hetkessä. Potilas ja ohjaaja laativat yhdessä sopivan "ratkaisun". Kannustus ja opastaminen on tärkeää.
6.  Tavallisessa ravitsemushoidossa rittää, että seurataan ruuan sopivuutta ja riittävyyttä, tarkkaillaan silmämääräisesti ja muistetaan kysyä potilaan omia toivomuksia. Tehostettu ravitsemushoito on tarkempaa, ja tarkoittaa myös nestetasapainon tarkkailua ja painon punnitsemista.
Olen omilla työjaksoilla osallistunut eräillä potilailla ylipainon seurantaan, jolloin painoa on tarkkailtu kerran viikossa. Olen osallistunut potilaiden hoitoon, joilla on ollut ylipainoa, erikoisruokavalio tai allergioita. Niiden kanssa on aina huomioitava, mitä potilas voi syödä, ja arvioitava myös aterioiden sopivat annoskoot. Kirjaaminen ja eteenpäin tiedottaminen on tärkeää. Varsinaisten lomakkeiden käytöstä ei ole työmaailmassa tullut kokemuksia. Painonseuranta on ollut hyödyllinen ja sen avulla on voitu tarpeeksi usein toteutettuna huolehtia, ettei painon määrä heilahda liikaa kummallekaan puolelle. Ruuan määrää on voitu siten joko lisätä tai vähentää. Tätä on myös tehty sellaisilla asiakkailla, joilla ruokahalun taso on vaihdellut.

RAVITSEMUSHOITO ERI SAIRAUKSISSA (huom. täysin keksityille henkilöille)
1) SYÖPÄPOTILAAN RAVITSEMUS 
Kerttu, 75, asuu palvelutalossa. Hänellä on pitkälle edennyt rintasyöpä, joka on leikattu kerran. Kertulla toipuminen on hidas prosessi. Ikää enemmän selviytymiseen hoidoista vaikuttavat kuitenkin potilaan yleiskunto ja elintoimintojen taso. Lapset käyvät häntä usein katsomassa
⦁ syöpä on sairaus, joka aiheuttaa kantajalleen kipua, väsymystä, nielemishäiriöitä, muutoksia maku-ja hajuaistissa, oksentelua ja suolen toiminnan ongelmia. Näitä aiheuttavat säde-ja solunsalpaajahoitojen sivuvaikutukset. 
⦁ leikkaushoito altistaa mahdollisesti vajaaravitsemukselle
Syöpäpotilastaasta huolehtiessa on tärkeää ravitsemushoidon kannalta muistaa, että Kertun syömistä haittaavat nielemisvaikeudet, jossa voidaan auttaa tarvittaessa letkuravitsemuksella (PEG). Sitä voidaan käyttää ainoana tai sivullisena ravinnonlähteenä. Kertun toiveruuat ja -välipalat pyritään ottamaan huomioon. Juomat, hedelmäsoseet, vanukkaat ja muut helposti nieltävät pyritään pitämään aina saatavilla.
Kertun ravitsemusohjaukseen osallistuvat lääkäri, ravitsemusterapeutti ja hoitohenkilökunta. He suunnittelevat yhdessä Kertun kanssa parhaan mahdollisen tavan jotta syöminen olisi mahdollisimman helppoa.
4) MS- TAUDIN RAVITSEMUS
MS-tauti, keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus, pesäkekovettumatauti. Useimmiten siihen sairastuvat ovat diagnoosin saadessaan 20-40-vuotiaita. 42- vuotias Sinikka sairastui MS-tautiin, ja hän on tähän asti ollut terve ihminen, joten sairastuminen on hänelle järkytys. Hän hakeutuu lääkärinsä puheille aina, kun tarvitsee apua oikeanlaisen ruokavalion suunnittelussa. Hänellä ei ole tietoa, paljonko sairaus tulee muuttamaan hänen elämäänsä. Kotona asuvalla naisella on onneksi aviomies, joka tukee häntä sairautensa kanssa.
⦁ yleisimpiä keskushermoston sairauksia ja siihen voi sairastua niin nuori kuin vanhakin. 
⦁ Oireisiin kuuluvat mm. kipu, tuntoaistin oireet, lihasheikkous käsissä ja jaloissa, tasapainon ja tuntoaistin heikkeneminen sekä mahdolliset muistivaikeudet. 
⦁ Painon suuri nouseminen ja laskeminen, osteoporoosi ja nielemisvaikeudet ovat MS-tautia sairastavilla tyypillisiä oireita.
Mahdollisimman monipuolinen ja terveellinen ravinto on tärkeää MS-tautia sairastaville. Sinikka ei ole ennen oikein jaksanut keskittyä terveellisen ateriakokonaisuuden suunnitteluun, joten nyt olisi korkea aika. Sinikka tarvitsisi paljon D-vitamiinia, koska tutkitusti sillä on suojaava vaikutus. Sinikan työskentely on perinteistä toimistossa istumista, joten talvikausina D-vitamiinilisän näyttö kannattaisi aloittaa. Suositeltavaa on käyttää mahdollisimman paljon pehmeitä rasvoja (kasvisrasvoja), kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljaa. Alkoholinkäyttö kannattaa pitää kurissa. Sinikka, joka pyörähtelee tanssitunneilla viikottain, päättää jatkaa harrastuksensa kanssa oman jaksamisensa mukaan. Hänelle sairauden vuoksi liikunta on tärkeä infektioiden ehkäisijä.
Syöminen kannattaa jakaa useaan, sopivankokoiseen ateriaan ja siinä samalla myös pieniä välipaloja. Tämä tukee jaksamista, painonhallintaa sekä pitää yllä Sinikan vastustuskykyä.

5) ÄRTYVÄN SUOLEN OIREYHTYMÄN RAVITSEMUS
32-vuotias Jaana jännittää kovasti töihinmenoaan joka päivä. Aamuisin hänellä on kovaa jännitystä, joka aiheuttaa vatsanväänteitä. Ärtyvän suolen oireyhtymän eli IBS:n tyypil­lisiä oi­reita ovat vat­san tur­votus, vatsa­kipu tai tu­kala olo vat­sassa, um­metus- tai ripu­lioireet. Asia on arkaluontoinen, mutta Jaana hakeutuu silti lääkärin juttusille. Hän saa opastusta syömiseen; koska hän on kotona asuva ja itsestään huolen pitävä ihminen, ei ole ylivoimaista alkaa totuttelemaan uusiin ruokatottumuksiin. 
Ruokavaliolla on tarkoituksena että kaasun tuottoa ja veden sitoutumista ulosteeseen vähennetään, jolloin turvotus laskee ja kipu vähenee. Varsinaista "parantavaa hoitoa" ei ole olemassa, mutta ärtyvän suolen oireyhtymän tiettyjen oireiden uskotaan olevan yhteydessä ravinnon tiettyihin hiilihydraatteihin, jotka imeytyvät huonosti. Näitä hiilihydraatteja välttämällä pyritään ehkäisemään oireiden syntyä.
Kun Jaana opettelee välttämään palkokasvien (linssit, pavut, herneet), sipulikasvien, "vatsajugurttien" ja "terveysjuomien" (joissa lisättyjä kuituja ja inuliinia), ksylitolia, sorbitolia, laktitolia ja isomaltia sisältäviä (luumuja ja kivellisiä hedelmiä, omenoita, pastilleja, sokton-tuotteet) sekä laktoosia sisältävien tuotteiden käyttöä, voidaan  pysytellä erossa näistä hiilihydraateista. Lääkäri voi myös tarvittaessa antaa lääkkeitä, mikäli ruokavalio muutokset eivät tuota toivottuja tuloksia. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, mikäli alkaa kärsiä väsymyksestä ja laihtumisesta.