RAVITSEMUSHOITO ti 6.9.2016

OMAN ASIAKKAAN RAVITSEMUSTILA JA RUOKATOTTUMUKSET
Nasipuolinen asiakkaani on 91-vuotias, ja asuu kotonaan. Hän pystyy laittamaan ruokansa itse, kunhan hänelle tuodaan kaupasta aineksia. Hän herää aamulla noin klo 10 aamulla ja laittaa itselleen aamupalaa. 
Lounas on yleensä keittoa, perunoita lihakastikkeineen tai lasagnea. Ateriaa täydennetään leivällä ja juomalla. Ruokajuomana hän nauttii usein piimää. Jälkiruokaakin saattaa olla silloin tällöin, varsinkin marjastusaikana puolukoista saa tehtyä kiisseleitä. Myös marjapiirakoita nautiskellaan joskus.
Lounasta seuraa iltapäiväkahvi ja siinä samalla jotain suuhunpantavaa. Päivällinen on samanlainen kuin lounas; kunnollinen kotitekoinen ateria. Asiakas osaa myös leipoa, ja hän leipoo silloin tällöin pullia, mutta saa niitä välillä myös lapsiltaan a muilta sukulaisilta. 
Iltapalana saattaa olla jotain kevyttä, kuten jugurttia tai marjoja. 
Hänen päivänsä siis kattaa aamupalan, lounaan, välipalan kahveineen ja illallisen. 4-5 kertaa päivässä.
Kuituja hän saa 
- viljavalmisteista; mm. aamupalalla kaurapuuroa, leseistä, myslistä, makaronista ja riisistä
- leipää. tummasta leivästä saa enemmän kuin vaaleasta.
- kasviksista
- marjoja: viinirypäleet, mustikat, viinimarjat, omenat
- pähkinät
Sokeria ei käytä kovinkaan paljoa, hieman marjojen kanssa makua tuomaan. Kahvissa ei käytä, eikä nautiskele yleensä mitään makeisia tai sokerisia herkkujakaan.
Asiakas käyttää ruokasuolaa, mutta maltillisesti nautittuna. Hieman mausteena liharuokien kanssa, mutta ei tolkuttomasti.
Hänellä ei ole erityisruokavaliota, allergioita tai mitään sellaisia ruoka-aineita, joita ei voisi syödä. Lyhyesti sanottuna hän syö melko terveellisesti, ja kykenee arvioimaan omaa ruuantarvettaan. Leipominenkin onnistuu hyvin, vaikka monimutkaisemmat ja pitemmät  reseptit ovatkin nyt jääneet sen myötä, kun käveleminen on käynyt iän myötä vaikeammaksi ja väsyy nopeammin.
On hyvä, että hän pystyy arvioimaan omaa nälkäänsä ja huolehtimaan syömisestään. Hänen lautasmallinsa vaikuttaa hyvältä, sillä siinä on kaikista kolmesta lohkosta aina jotain. Näin iäkkäällä ihmisellä olisi tietysti hyvä, jos hän söisi vieläkin enemmän kasviksia ja vihanneksia, sillä ne ovat oiva keino ehkäistä sydän-ja verisuonisairauksia sekä pitävät suoliston toimintaa kunnossa. Maitovalmisteita voisi myös lisätä hieman D-vitamiinin ja kalsiumin saamiseksi, johtuen siitä että vanhoilla ihmisillä luut ovat heikentyneempiä.

RAVITSEMUSHOITO
1. Ravitsemustilaa arvioidaan mm. painonseurannalla, tämä on iäkkäillä ihmisillä tärkeää. Myös voidaan arvioida hänen ruokailuaan ja energiansaantia. Kyselemällä ihminen voi kertoa omasta ruokatottuuksistaan, jos hän kykenee siihen. MNA-testi on hyvä yli 65-vuotiaiden henkilöiden ravitsemustilan arviointiin kehitetty testi, joka jakaa ikääntyneet kolmeen ryhmään: virheravitsemuksesta kärsiviin, virheravitsemuksen riskissä oleviin ja niihin, joilla on hyvä ravitsemustila. 
 Säännöllinen punnitseminen on kuitenkin helpoin ja yksinkertaisin tapa.
2. Tehostettua ravitsemushoitoa käytetään sellaisille ihmisille, joilla on huono ruokahalu ja jotka eivät pysty syömään niin paljoa kuin tarvitsisivat. Ravitsemushoidolla on tarkoituksena estää sairaudesta tai hoidosta aiheutuvia liitännäissairauksien syntymistä. Jos ravitsemustila pääsee heikentymään, ihmisen vastustuskyky alenee ja hän on riskialttiimpi tulehduksille 
Tehostettua ruokavaliota toteutetaan antamalla pienia annoskokoja useammin, sisältäen runsaammin energiaa ja proteiineja. Ruokahalua voidaan kokeilla kasvattaa mm. ulkoilemalla. On hyvä huolehtia ruokailutoiveista, puremis-ja nielemiskyvystä, sillä ne ovat yksilöllisiä. Täydennysravintovalmisteilla on mahdollista saada tehokkaasti lisää energiaa ja proteiineja.
3. Lähihoitajalle kuuluu vajaaravitsemuksien riskien seulonta ja ravinnontarpeiden arvioiminen, toiveiden ja erityisruokavalioiden huomioon ottaminen, ruokien jakaminen ja annosteleminen, painon seuranta (yleensä 1-2x kuukaudessa), ravitsemusohjaus; vajaaravitsemuksen ja ylipainon huomioiminen sekä tiedonsiirto jatkohoitopaikkaan.
4. Omien kokemuksieni mukaan ravinto-aikoja on pyritty toteuttamaan sopivilla aikaväleillä, noin 3-4 tunnin välein. Kokemukset ovat peräisin vanhaikotien työjaksoilta. Päivän ruokailuihin on sisältynyt aamiainen, lounas, päiväkahvi, päivällinen ja myös pieni iltapala.
5. Ravitsemushoidossa on tärkeää, että koko henkilökunta sitoutuu turvaamaan potilaan ravitsemuksen. Ravitsemushoidon ansiosta sairauksista toipuminen voi nopeutua ja hoitoaika lyhentyä. Ravitsemusohjauksen tehtävä on tukea asiakkaan kykyä ottaa vastuuta terveydestä ja hyvinvoinnista sekä sairauksien hoidosta. Potilaan elämäntilanne kartoitetaan, otetaan ruokatottumukset ja toiveet huomioon. Ohjaajan täytyy olla hyvin perehtynyt ravitsemushoitoon, eri sairauksiin ja niiden hoitoon sekä hyvät vuorovaikutus-ja ohjaustaidot. Ravitsemusohjaukseen vaaditaan paljon aikaa, se ei tapahdu hetkessä. Potilas ja ohjaaja laativat yhdessä sopivan "ratkaisun". Kannustus ja opastaminen on tärkeää.
6.  Tavallisessa ravitsemushoidossa rittää, että seurataan ruuan sopivuutta ja riittävyyttä, tarkkaillaan silmämääräisesti ja muistetaan kysyä potilaan omia toivomuksia. Tehostettu ravitsemushoito on tarkempaa, ja tarkoittaa myös nestetasapainon tarkkailua ja painon punnitsemista.
Olen omilla työjaksoilla osallistunut eräillä potilailla ylipainon seurantaan, jolloin painoa on tarkkailtu kerran viikossa. Olen osallistunut potilaiden hoitoon, joilla on ollut ylipainoa, erikoisruokavalio tai allergioita. Niiden kanssa on aina huomioitava, mitä potilas voi syödä, ja arvioitava myös aterioiden sopivat annoskoot. Kirjaaminen ja eteenpäin tiedottaminen on tärkeää. Varsinaisten lomakkeiden käytöstä ei ole työmaailmassa tullut kokemuksia. Painonseuranta on ollut hyödyllinen ja sen avulla on voitu tarpeeksi usein toteutettuna huolehtia, ettei painon määrä heilahda liikaa kummallekaan puolelle. Ruuan määrää on voitu siten joko lisätä tai vähentää. Tätä on myös tehty sellaisilla asiakkailla, joilla ruokahalun taso on vaihdellut.

RAVITSEMUSHOITO ERI SAIRAUKSISSA (huom. täysin keksityille henkilöille)
1) SYÖPÄPOTILAAN RAVITSEMUS 
Kerttu, 75, asuu palvelutalossa. Hänellä on pitkälle edennyt rintasyöpä, joka on leikattu kerran. Kertulla toipuminen on hidas prosessi. Ikää enemmän selviytymiseen hoidoista vaikuttavat kuitenkin potilaan yleiskunto ja elintoimintojen taso. Lapset käyvät häntä usein katsomassa
⦁ syöpä on sairaus, joka aiheuttaa kantajalleen kipua, väsymystä, nielemishäiriöitä, muutoksia maku-ja hajuaistissa, oksentelua ja suolen toiminnan ongelmia. Näitä aiheuttavat säde-ja solunsalpaajahoitojen sivuvaikutukset. 
⦁ leikkaushoito altistaa mahdollisesti vajaaravitsemukselle
Syöpäpotilastaasta huolehtiessa on tärkeää ravitsemushoidon kannalta muistaa, että Kertun syömistä haittaavat nielemisvaikeudet, jossa voidaan auttaa tarvittaessa letkuravitsemuksella (PEG). Sitä voidaan käyttää ainoana tai sivullisena ravinnonlähteenä. Kertun toiveruuat ja -välipalat pyritään ottamaan huomioon. Juomat, hedelmäsoseet, vanukkaat ja muut helposti nieltävät pyritään pitämään aina saatavilla.
Kertun ravitsemusohjaukseen osallistuvat lääkäri, ravitsemusterapeutti ja hoitohenkilökunta. He suunnittelevat yhdessä Kertun kanssa parhaan mahdollisen tavan jotta syöminen olisi mahdollisimman helppoa.
4) MS- TAUDIN RAVITSEMUS
MS-tauti, keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen sairaus, pesäkekovettumatauti. Useimmiten siihen sairastuvat ovat diagnoosin saadessaan 20-40-vuotiaita. 42- vuotias Sinikka sairastui MS-tautiin, ja hän on tähän asti ollut terve ihminen, joten sairastuminen on hänelle järkytys. Hän hakeutuu lääkärinsä puheille aina, kun tarvitsee apua oikeanlaisen ruokavalion suunnittelussa. Hänellä ei ole tietoa, paljonko sairaus tulee muuttamaan hänen elämäänsä. Kotona asuvalla naisella on onneksi aviomies, joka tukee häntä sairautensa kanssa.
⦁ yleisimpiä keskushermoston sairauksia ja siihen voi sairastua niin nuori kuin vanhakin. 
⦁ Oireisiin kuuluvat mm. kipu, tuntoaistin oireet, lihasheikkous käsissä ja jaloissa, tasapainon ja tuntoaistin heikkeneminen sekä mahdolliset muistivaikeudet. 
⦁ Painon suuri nouseminen ja laskeminen, osteoporoosi ja nielemisvaikeudet ovat MS-tautia sairastavilla tyypillisiä oireita.
Mahdollisimman monipuolinen ja terveellinen ravinto on tärkeää MS-tautia sairastaville. Sinikka ei ole ennen oikein jaksanut keskittyä terveellisen ateriakokonaisuuden suunnitteluun, joten nyt olisi korkea aika. Sinikka tarvitsisi paljon D-vitamiinia, koska tutkitusti sillä on suojaava vaikutus. Sinikan työskentely on perinteistä toimistossa istumista, joten talvikausina D-vitamiinilisän näyttö kannattaisi aloittaa. Suositeltavaa on käyttää mahdollisimman paljon pehmeitä rasvoja (kasvisrasvoja), kasviksia, marjoja ja hedelmiä, täysjyväviljaa. Alkoholinkäyttö kannattaa pitää kurissa. Sinikka, joka pyörähtelee tanssitunneilla viikottain, päättää jatkaa harrastuksensa kanssa oman jaksamisensa mukaan. Hänelle sairauden vuoksi liikunta on tärkeä infektioiden ehkäisijä.
Syöminen kannattaa jakaa useaan, sopivankokoiseen ateriaan ja siinä samalla myös pieniä välipaloja. Tämä tukee jaksamista, painonhallintaa sekä pitää yllä Sinikan vastustuskykyä.

5) ÄRTYVÄN SUOLEN OIREYHTYMÄN RAVITSEMUS
32-vuotias Jaana jännittää kovasti töihinmenoaan joka päivä. Aamuisin hänellä on kovaa jännitystä, joka aiheuttaa vatsanväänteitä. Ärtyvän suolen oireyhtymän eli IBS:n tyypil­lisiä oi­reita ovat vat­san tur­votus, vatsa­kipu tai tu­kala olo vat­sassa, um­metus- tai ripu­lioireet. Asia on arkaluontoinen, mutta Jaana hakeutuu silti lääkärin juttusille. Hän saa opastusta syömiseen; koska hän on kotona asuva ja itsestään huolen pitävä ihminen, ei ole ylivoimaista alkaa totuttelemaan uusiin ruokatottumuksiin. 
Ruokavaliolla on tarkoituksena että kaasun tuottoa ja veden sitoutumista ulosteeseen vähennetään, jolloin turvotus laskee ja kipu vähenee. Varsinaista "parantavaa hoitoa" ei ole olemassa, mutta ärtyvän suolen oireyhtymän tiettyjen oireiden uskotaan olevan yhteydessä ravinnon tiettyihin hiilihydraatteihin, jotka imeytyvät huonosti. Näitä hiilihydraatteja välttämällä pyritään ehkäisemään oireiden syntyä.
Kun Jaana opettelee välttämään palkokasvien (linssit, pavut, herneet), sipulikasvien, "vatsajugurttien" ja "terveysjuomien" (joissa lisättyjä kuituja ja inuliinia), ksylitolia, sorbitolia, laktitolia ja isomaltia sisältäviä (luumuja ja kivellisiä hedelmiä, omenoita, pastilleja, sokton-tuotteet) sekä laktoosia sisältävien tuotteiden käyttöä, voidaan  pysytellä erossa näistä hiilihydraateista. Lääkäri voi myös tarvittaessa antaa lääkkeitä, mikäli ruokavalio muutokset eivät tuota toivottuja tuloksia. Tutkimuksiin kannattaa hakeutua, mikäli alkaa kärsiä väsymyksestä ja laihtumisesta.